Aristokraatit

Mille kaikelle kykenet nauramaan?

On olemassa eräs kamala vitsi. Sen idea on päästää vitsin kertoja sanomaan mahdollisimman kammottavia, hulluja, outoja ja jopa vastenmielisiä ajatuksia ääneen, jonka jälkeen koko juttu niputetaan yhteen kököllä punchlinella. Vitsi ei ole erityisen hyvä, eikä sitä voi kertoa sivistyneessä seurassa, mutta silti se elää vuosikymmenestä toiseen.

Juuso Kekkonen aikoo nyt kertoa tämän vitsin. Mutta kunnianhimoiselle taiteilijalle se on väline päästä puhumaan siitä mitä kaikkea synkkää, hauskaa ja sopimatonta meidän päissä pyörii hetkittäin. Kokonaisen esityksen mittaan venytetty vitsi kulkee huonon maun kautta pohdintoihin sananvapaudesta, luovuudesta, politiikasta ja huumorista ahdistavan maailman varaventtiilinä. Vaikka Kekkosella pysyykin tällä kertaa kaikki vaatteet päällä, esitys ei sovi lapsille, eikä ihmisille joilla on liian hienostunut maku.
 
Esitys ei kuulu Juuso Kekkosen Iholla-trilogiaan, vaan tämä on esitys, jonka burn-outiin päätynyt taiteilija kirjoitti sairaslomallaan tuulettaakseen aivojaan. Mitä muutakaan työhullu tekisi levätäkseen?

Ensi-ilta TEHDAS Teatterissa syksyllä 2014.

Kesto: noin 1 tunti

Kuva: Mira Eskelinen

Kuva: Mira Eskelinen

Tällaisten itsensä likoon pistävien ja todella ajattelua synnyttävien ihmisten pitäisi saada esiintyä isoissa saleissa satapäisille yleisöille. Uskon, että tulevaisuudessa näin käykin, joten ole sitten vaikka se trendsetter ja löydä se ekana ystävistäsi: Juuso Kekkosesta nimittäin kuullaan vielä paljon. Hän on yksi suunnannäyttäjistä, jotka johdattavat meitä esimerkillään kohtaamaan pelkojamme, kyseenalaistamaan ne ja parhaimmillaan nauramaan niille. Elämä on vitsi ilman punchlinea.
— Eero Tiainen, Extempore.fi-kulttuuriblogi