Pariisin eiliset terrori-iskut edustavat ihmisyyden synkimpiä puolia. Me pystymme saamaan oman ajattelumme niin solmuun, että lakkaamme näkemästä toiset ihmiset kaltaisinamme ja heistä tulee vihollisia. Toisia. Kohteita.
Ääriliikkeet pelaavat tällä impulssilla ja vievät sen äärimmäisyyksiin. Terrorin tarkoitus on tehdä yhteiskunnasta yhä epätasapainoisempi ja ajaa lisää pelokkaita ihmisiä kohti ääriliikkeitä. Tällöin terrori ei jää vain siksi järjettömäksi väkivallan teoksi, joka se lopulta onkin, vaan se toimii katalysaattorina yhteiskunnallisessa ristiriidassa. Tärkein tapa taistella terroria vastaan on pysyä rauhallisena ja ajatella asiaa rationaalisesti ja empaattisesti.
Pakolaiset eivät kuulu ääriliikkeisiin: He pakenivat ääriliikkeiden takia.
Pakolaisten vainoaminen ei estä terrorismia: Se ajaa ihmisiä ääriliikkeisiin.
Tätä tilannetta ei ratkaista väkivallalla: Empatia ja kommunikaatio estävät terroria enemmän kuin turvatarkastukset, rajojen sulkeminen ja ihmisten vapauksien rajoittaminen.
Pariisi on tänään meidän kaikkien kotona ja mielissä. Maailmasta on tullut niin pieni, että meidän omassa kulttuuripiirissämme tapahtuvat kauheudet muuttuvat minuuteissa kouriintuntuviksi kokemuksiksi videoiden, silminnäkijäkertomusten ja jatkuvan uutisoinnin ansiosta. Pahimmassa tapauksessa tämä lisää terroristien tekojen voimaa.
Mutta parhaassa tapauksessa se saa meidät liikkeelle. Minä menen tänään osoittamaan mieltäni rasismia vastaan (https://www.facebook.com/events/604142679725857/), koska en tahdo suomalaisten ääriliikkeiden terrorisoivan pakolaisia ja maahanmuuttajia niin paljon, että he puolestaan liittyvät ääriliikkeisiin ja jatkavat terrorin kierrettä. Tänään yritän siis olla hiukan itseäni isompi, lähden osoittamaan mieltäni ja hoen mantraa:
Valolla pimeyttä vastaan.
Rakkaudella vihaa vastaan.
Järjellä pelkoa vastaan.
Voimia teille kaikille. Tehkää, puhukaa, ajatelkaa parempi maailma. Koska me tarvitsemme sellaisen. Tämä ei riitä ainakaan minulle.