Mä en juokse teidän paskakisoissa!

Kirjoitan tuota uutta Miehen lailla ­esitystä parhaillaan. Ensi-­ilta on ensi kuussa Rovaniemellä Arctic Pride tapahtumassa ja sen jälkeen varmasti myös pääkaupunkiseudulla ja ympäriinsä laajemminkin. Tietoja tulee tarjolle toivottavasti jo piakkoin.

Yksi iso teema tulee selvästi olemaan se, miten huonosti olen aina kokenut mahtuvani perinteiseen miehisyyden kulttuuriin ja se on suorastaan tuntunut vastenmieliseltä. Esimerkiksi koulun liikuntatunnit olivat aina törmäys itselle käsittämättömään sosiaaliseen järjestelmään, joka määritteli, ketkä olivat oikeita miehiä itselle vieraiden ja suppeiden standardien perusteella.

Minulla ei varsinaisesti ollut mitään sitä vastaan, että liikutan joskus lihaksiani, mutta kaikki muu, mitä liikuntatunteihin liittyi, sai minut vihaamaan ja aktiivisesti väheksymään kaikkea niihin liittyvää. Ainakin meidän koulussa liikuntatunnilla pojat laitettiin järjestykseen sosiaalisessa hierarkiassa tulosten perusteella. Totesin jo aikaisin, että minua ei kiinnosta ollenkaan todistella itseäni kiusaajilleni ja sitten tuli monta kertaa hölköteltyä esimerkiksi Cooperin testi jutellen kaikessa rauhassa kaverin kanssa roolipeleistä.

Vielä vuosia myöhemmin Kauko Röyhkän Cooperin testi on itselle yksi voimaannuttavista biiseistä, koska tulee tunne siitä, etten ollut väärässä, vaan koululiikunta oli jotenkin epäilyttävää toimintaa. Tietenkin tiedän, että eri opettajat vetävät tuntejaan eri tavoin ja pidän liikuntaa ja ruumiin kulttuuria tärkeänä asiana opettaa kouluissa, mutta se ei muuta omaa kokemustani teinivuosilta.

"Mä en juokse teidän paskakisoissa!

Mä oon petturi ja myyn mun isänmaan!

Mä en kuuntele kun karjutte ja väistän kun te lyötte."