Maailmanvalloituksesta

Minä olen parhaillaan melkoisessa paniikissa. Kahden viikon päästä astun lavalle Göteborgin West Pride festivaaleilla englanninkielisen Queer homon maailmanensi­-illassa 13.6.

Tämä paniikki on nykyään luonteva osa luovaa prosessiani ja sen kanssa on oppinut elämään. Parhaillaan olen siinä kohdassa, jossa epäilen omia kykyjäni ja koko tämän projektin mielekkyyttä. Tahtoisin vain unohtaa koko homman ja istua kotona pelaamassa tietokoneella ja masturboimassa. Onneksi en ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa ja tunnistan nuo ajatukset osaksi sitä, miten teen työtäni. Prosessin järjestys on suunnilleen tämä:

1) Minä saan jonkin epämääräisen idean: “Hei, voisi kääntää Oudon homon englanniksi ja lyhennän sen kahden tunnin mittaiseksi.” Tämä vaihe saattaa kestää joistain päivistä muutamaan vuoteen. Ensimmäisen kerran puhuin tästä käännösversiosta jonkun kanssa joskus 2012 syksyllä.

2) Kerään viimein rohkeuteni ja ilmoitan ensi-­illan päivämäärän ja paikan julkisesti. Yleensä ilmoituksesta on muutama kuukausi H­-hetkeen. Tässä kohtaa en ole vielä tehnyt juurikaan konkreettista työtä esityksen valmistelemiseksi.

3) Istun kotona, pelaan tietokoneella ja masturboin. Joskus saan jonkun lähestyvään ensi-iltaan liittyvän ajatuksen ja jos se tuntuu hyödylliseltä, kirjoitan sen talteen vihkoon, kännykkään, tietokoneelle (joko kovalevylle, pilveen tai sähköpostina itselleni) tai sattumanvaraiselle paperilapulle.

4) Tajuan ensi-­illan olevan sen verran lähellä, että joudun paniikkiin. Lamaannun paniikista, mutta alan istumaan yhä enemmän ja pidempiä aikoja työhuoneella. Tämä estää täysipainoista pelaamista ja masturbointia, muttei vielä suoraan edistä esitystä. Tässä vaiheessa harvoin syntyy mitään ideoita, mutta keskittyminen ei enää riitä oikein muihinkaan töihin keikkailun ulkopuolella.

5) Paniikki puhkeaa luovuudeksi. Etsin epätoivoisesti kirjoittamiani muistiinpanoja ja alan ylipäätään kasata ideoita johonkin yhteen paikkaan. Yleensä teen muistiinpanot isoille piirrospaperiarkeille, johon kasaantuu miellekarttoja ja ranskalaisia viivoja, joiden logiikkaa vain minä pystyn yleensä seuraamaan.

6) Alan töihin. Istun ja kirjoitan. Seison ja puhun itsekseni. Olen järjestelmällinen ja ammattitaitoinen. Aivoni huutavat koko ajan paniikissa ja riemussa. Välillä sisäinen ääneni on: “MINÄ OLEN KULTAINEN JUMALA!” ja välillä: “Minä olen hyödytön ja lahjaton ihminen. Minä olen niin turha, että olen käytännössä vain happivaras.” Osa ammattitaitoa on tosiaan jättää kuuntelemasta kumpiakaan näistä ajatuksista ja jatkaa työn tekemistä. Olen niin täysin työmoodissa, että joudun aktiivisesti pakottamaan itseäni käymään keskusteluja muistakin aiheista kuin tulevasta ensi­-illastani.

7) Astun lavalle toivoen, että lopuksi tunnen itseni mieluummin kultaiseksi jumalaksi kuin happivarkaaksi.

Tämä käännösprosessi on toki ollut omituinen, koska en ole aiemmin tehnyt aivan tällaista työtä oman teokseni kanssa. Ja teimme ensimmäisen käännösversion tuottajani Jalmarin kanssa jo joulukuussa. Silti tämä yllä oleva kaava on enemmän tai vähemmän täyttynyt. Ja juuri nyt puhun taas itseäni ympäri lähtemään työhuoneelle treenaamaan tänä iltana oikein pitkän kaavan kautta. Saattaa mennä taas aamuyölle asti.

Vaikka ensi­viikolle on varattu avoimia harjoituksia, omassa päässä ne ovat ihan täysiä esityksiä, koska tahdon olla yleisön edessä valmis, enkä tahdo hukata kenenkään aikaa. Mutta niiden nimeäminen vain avoimiksi harjoituksiksi tarjoaa minulle mahdollisuuden rennosti kokeilla erilaisia asioita ja tutkiskella rauhassa, miten esitys rullaa englanniksi.

Olen aiemmin esiintynyt englanniksi sen verran paljon, että lähinnä tässä jännittää, onnistunko välittämään ajatuksieni hienovaraisemmat nyanssit yli kulttuuri­ ja kielirajojen. Ja kuinka paljon tulen mokailemaan englannin sukupuolipronominien kanssa, kun olen oikein vauhdissa lavalla! Luulen myös, että Queer homon sanoma on riittävän yleisinhimillinen kantaakseen Suomen rajojenkin ulkopuolella, mutta huumorini välittymisen kanssa en osaa olla yhtä sokean varma.

Tämä saattaa olla seuraava iso käänne urallani. Tai sitten englanninkielisistä keikoista tulee vain yksi pieni osa työni kenttää. Niin tai näin, olen innoissani, koska tämä pakottaa minut jälleen kerran venyttämään omia rajojani ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Koska silloin tuntee olevansa elossa!

Maailmanvalloitus on tärkeää vastapainoa peleille ja masturbaatiolle.