Menestyksestä

 

Kävin maanantaina Outo homo menee kouluun­ keikalla. Katsomossa oleva väki oli hiukan vanhempaa kuin sen esityksen tyypillisin yleisö, mutta homma toimi ja kaikilla oli hauskaa. Pakettiin kuuluvassa shown jälkeisessä keskustelussa nämä nuoret, älykkäät ihmiset olivat aktiivisia ja heillä oli monia ajatuksia, mutta aiheet poikkesivat yleisestä keskustelusta merkittävästi. Emme puhuneet seksistä tai sukupuolesta, vaan laajemmin uravalinnoista ja tulevaisuudesta. Mitä elämällä pitäisi tehdä? Minun vastaukseni tähän on ollut jo pitkään selvä: Mitä tahansa muuta elämä tuokin, esittävä taide on aina tavalla tai toisella elämäni keskiössä. Se on minun vastaukseni, koska mikään ei tee minua yhtä onnelliseksi. Mutta en minä tätä voi kenellekään suositella! Tähän koko taidehommaan täytyy olla vähän epäterveen obsessiivinen suhde, että siihen lähtee. Rahaa kulttuuripuolella on kovin vähän liikkeellä. Mediassa näkyvät menestyvät taiteilijat ovat häviävän pieni murto-­osa. Valtava osa taidealoilla toimivista ihmisistä kamppailee koko ajan leivässä pysymisestä.

Keskustelimme jonkin aikaa näiden nuorien kanssa siitä, miksi en ole menestyneempi ja rikkaampi, vaikka olen niin taitava esiintyjä. Yksi syy saattaa olla, että jos joku kehuu minua, minun ensimmäinen reaktioni on vähätellä itseäni. Nämä minun showt nyt ovat vain tällaisia yrityksiä itseilmaisuun ja minä vasta opettelen tekemään tätä. Toinen syy on varmaankin se, kuinka poliittinen olen. En osaa olla vain hauska ja viihdyttävä, koska maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea kuumottavaa ja minulle siitä puhuminen on pakollista. Kolmanneksi olen liian pitkäsanainen. Monet säikähtävät esitysteni pituutta, vaikka niitä nähneet katsojat eivät siitä valitakaan. (Unelmoin puolen tunnin esityksestä! Jonain päivänä pystyn siihen.)

Mutta suurimmilta osin kyse on siitä, miten perverssi visio meidän kulttuurissa on menestyksestä. Media antaa siitä niin vääristynyttä kuvaa julkkisten kautta, että perspektiivi katoaa glamourin taakse. Ja tästä glamourista tulee jotenkin tavoiteltavaa. Oikeiden ihmisten oikeassa elämässä menestys on turvallisuutta, onnellisuutta ja päivästä toiseen selviämistä ilman ainaista paniikkia toimeentulosta. Sitä, että saa nukuttua riittävästi, keho toimii jotenkuten, on läheisiä rakastettavana ja siinä, mihin käyttää elämänsä on jotain järkeä sekä itselle, että muulle maailmalle. Tämä ei ole kovin seksikästä, mutta tälle on paljon parempi rakentaa elämäänsä kuin median syöttämille harhakuville yltäkylläisyydestä.

Sain eilen tuottajaltani palkkakuitin. Se ei ole suuri, mutta joka ikinen kerta olen ylpeä kuin keisari! Onnistuin taas elämään kuukauden tekemällä sitä, mikä tekee minut onnellisimmaksi.

Henkilökohtaisesti menestys on minulle sitä, etten joudu tekemään oikeita töitä vaan saan keskittyä leikkimään lavalla toisten huviksi. Maanantain yleisö sai nämä ajatukset pyörimään minun päässäni, koska heidän iässään haaveilin siitä elämästä, jota nyt elän. Jossain välissä tuo unelma karkasi minulta, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana se on taas löytynyt ja siirtynyt käytäntöön. Tietenkin elämäntilanteeni on täysin toisenlainen kuin osasin kuvitellakaan, mutta se kuuluu asiaan. Juuri nyt olen syvästi onnellinen.

Ilmeisesti flunssa alkaa viimein olla ohi, kun äkkiä olen näin positiivinen! Nyt en malta odottaa iltaa ja lavalle pääsemistä. Minulla on ehkä paras elämä ikinä. Tervetuloa siis katsomaan, kun onnellinen, menestynyt, valkoinen, neurotyypillinen, vammaton, heterohko cis­mies puhuu siitä, mikä kaikki maailmassa on pielessä!