Pari ajatusta vuoden 2014 aluksi

 

1. Viime vuosi oli melkoinen. Apurahan saaminen, päivätöistä irtisanoutuminen, sadat tunnit eri lavoilla ja kolme eri ensi­iltaa olivat ehkä ne tärkeimmät suuret kuviot. Myös medianäkyvyyttä sain enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä on kiusallista ja kivaa yhtä aikaa, mutta paljon parempaa aloitusta vapaalle taiteilulle ei oikeastaan voisi toivoa. Silti vuosi jäi melkoiseen cliffhangeriin. Saanko seuraavaa apurahaa? Mitä teen, jollen saakaan? Suunnitelmia on, mutta kaikki on juuri nyt epävarmaa. Pahimpina kauhun hetkinä luen teiltä saamaani postia ja muistan, että viime vuonna tuli tehtyä jotain, joka kosketti ihmisiä. Ja se on kai se tärkein asia, tuli rahoitusta tai ei.

2. Anna ­lehti julkaisi minusta tänään artikkelin Yksi meistä ­sarjassaan! Hassua olla itse lehden sivuilla, joka tuli äidilleni koko sen ajan, kun asuin vanhemmillani. Isommassa kuvassa näytän omasta mielestäni idiootilta, mutta poikakaverini mielestä olen siinä kuuma, joten uskon mieluummin häntä kuin itseäni. Juttu itsessään on aika hyvä, vaikka joitain sävykysymyksiä huomaan miettiväni. Kyse on ihan pikkujutuista, mutta julkisessa puheessa niillä on merkitystä. Lisäksi tasapainottelu sen välillä, että olen taiteilija, joka tekee omaelämänkerrallista taidetta, enkä julkkis joka puhuu yksityiselämästään saadakseen julkisuutta saattaa ulkoa päin katsoen olla aika obskuuri raja, mutta itselle tämä on kauhean olennaista. Kertokaa, mitä juttu teissä herätti, jos saatte sen jostain käsiinne!

3. Olen lomalla! Tai siis tavallaan... En ole tammikuussa lavalla kertaakaan. Mutta Outo homo ­kirja saattaisi päästä ensi syksynä hyllyihin, jos tammikuun loppuun mennessä ensimmäinen raakaversio olisi valmis. Ja muitakin pikkujuttuja pitäisi toimittaa. Mutta kai loman voi käyttää kirjoittamalla kirjankin! Tärkeintä kai on rikkoa arkirutiinit ja sitä tuo ainakin olisi.

4. Uudet esitysajat tulevat piakkoin näkyviin! Tämän hetkisen suunnitelman mukaan esitykset alkaisivat helmikuun alusta ja keskittyisivät viikonloppuihin seuraavat pari kuukautta. Joinain lauantaina olisi varmaankin myös tarjolla double­feature, jolloin voisi katsoa samana päivänä sekä Oudon homon, että Pilkkaa jumalan! En tiedä kestäisikö kukaan niin pitkää settiä minun rämettynyttä sielunmaisemaani. Mutta ajatus huvittaa minua itseäni, joten aion tehdä sen! Ensi syksynä voi sitten varmaan katsoa koko trilogian yhdessä päivässä... Koska se olisi tyhmää. Joten kai sekin täytyy tehdä.

5. Tuossa vanhemmillani joulua viettäessäni tuli puhuttua paljon suvusta. Ja seuraavan monologin idea kristallisoitui äkkiä! Sen nimi tulee olemaan Miehen lailla. Se tulee kertomaan Suomesta, patriotismista, Suomalaisesta Miehestä, minun suvustani ja muusta maailmankaikkeudesta. Idea on purkaa vähän tätä kaikkea queer­feministisestä näkökulmasta ja selittää itselle, mitä tämä tarkoittaa minulle. Ainakin tässä kohtaa idea on tämä! Ja olen siitä ihan tarpeettoman innoissani! Ensi­ilta olisi varmaan syyskuussa.

Hyvää vuotta 2014 kaikille!

Toivottavasti se tulee olemaan teille mahtava!