Teatteri-ilmaisun ohjaaja -koulutusohjelman lopettamisesta

Metropolia näköjään lopettaa teatteri-­ilmaisun ohjaajien kouluttamisen. Tämä tekee meistä uhanalaisen lajin, kun muutkin koulutuslinjat vaappuvat kuoleman rajalla. Oma suhteeni tähän on, että teatteri­ilmaisun ohjaajat ovat vähän niinkuin jedejä. On kauhea menetys, jos meitä ei kouluteta lisää. Mutta tavallaan olisi siistiä kuulua harvojen, valittujen viisaiden oppineiden yksittäiseen sukupolveen, joka aikanaan kuolee pois. Olisimme kaikkien teatterien legenda. Kaupallisuutta vastustavat taiteilija­maallikot! Teatterin, pedagogiigan ja yhteisöllisyyden rajoja riikkovat narrit! Kun astuisimme huoneeseen, kaikki säpsähtäisivät:

"Tuo on yksi niistä!"

"Voiko tuo todella olla TIO? Katsokaa, miten se yhdellä vilkaisulla hahmottaa meidänryhmädynamiikkaa..."

"Minä olen kuullut, että ne osaavat osallistaa yleisön. Ja mennä tuosta vaan yhteisöön ja tehdätaidetta sen yhteisön ehdoilla ja samalla kunnianhimoisesti... Mutta kellä voisi olla sellaisia taikavoimia? Ne ovat vain tarinoita."

"Shh, jos suututat sen, se voi tehdä sinusta elävän patsaan!"

Tällä tarkoitan, että TIOt ovat voima hyvän puolella pahaa vastaan. Yhteisöllisen puolesta kaupallista vastaan. Rakkauden puolesta rajoja vastaan. Meille on käyttöä nyt ja Suomi on onnekas tässä maailmantilanteessa, että meillä on teatteri­ilmaisun ohjaajia aktiivisesti kentällä työskentelemässä. Mutta meitä tarvittaisiin varmaan tulevaisuudessakin.

Lopuksi lainaus teatteri-­ilmaisun ohjaaja Jonne Putkoselta:

"Tästä kaikesta huolimatta koulutusohjelman alasajosta ei pidä lannistua. Ei pidä eikä kertakaikkaan saa lannistua. Päinvastoin. Pitää voimaantua. Siksi ehdotan seuraavaa:

1. Nykyiset TIO­opiskelijat: pitäkää niin pirullista metakkaa koulutusohjelman alasajoa vastaan, kuin vain mahdollista. Te olette osa emoyhtiötä, voitte ilmaista mieltänne sisältä käsinanarkistisemmin ja vapaammin kuin opettajat.

2. Koulutusohjelman opettajat: älkää lamaantuko, vaan jatkakaa koulutusohjelman määrittelyä. Se on hienoa ja arvokasta työtä. Lisäksi se kantaa hedelmää.

3. Valmistuneet teatteri­-ilmaisun ohjaajat: mitä tahansa teemmekin, missä tahansatyöskentelemmekin, tehkäämme se ammattiylpeydellä. Olkaamme ylväästi teatteri­ilmaisun ohjaajia.

4. Teatterikorkeakoulun hallinto ja väki: jatkakaa hienoa soveltavan teatterin projektien tarjontaa ja kehittäkää sitä edelleen. Jos mahdollista, tehkää mahdollisimman paljon yhteistyötä Metropolian Esittävän taiteen koulutusohjelman kanssa. Koulutusten erilaisuus ja yhteistyö on rikkaus. Olemme samassa veneessä.

5. Kaikki muut ja me kaikki: elämöikää ja elämöidään vimmatusti! Vaikka yhden koulutusohjelman alasajo saattaisikin vaikuttaa pieneltä, on sillä kansallisesti suuri symbolinen merkitys. Kaiken ei pidä eikä tarvitse olla riippuvaista markkinataloudesta."