Minä näin unen, jossa olin mahtava

Minä näin viime yönä unen. Normaalisti, silloin harvoin, kun edes muistan uniani, niiden kertominen tuntuu minusta idioottimaiselta. Minusta tuntuu aina, etteivät aivojeni unessa tuottamat kuvat ja tarinat ole merkityksellisiä kellekään muulle kuin itselleni, eivätkä usein edes minulle. Esimerkiksi kerran näin unta siitä, kuinka juoksin zombeja karkuun, mutta sisäreiteeni kasvoi tissi ja se teki juoksemisen paljon vaikeammaksi. Muistan tämänunen vielä vuosia myöhemmin, eikä se ole tehnyt minusta pätkääkään viisaampaa.

Mutta minä näin viime yönä unen. Unessa oli Öykkäri, joka huusi räkä poskella kaikenlaista kamalan homo- ja transfobista ja oli kaikin puolin tympeä ja iljettävä. Minä menin hänen luokseen rauhallisena ja varmana asiastani. Kysyin häneltä, voisinko vähän puhua hänen kanssaan. Tein tämän kaiken syvästi uskossa olevan ihmisen syvällä seesteisyydellä ja puhuin pehmeästi kuin terapeutti. Öykkäri vastusteli, mutta osasin sanoa juuri oikeat sanat ja sain hänet kuuntelemaan itseäni.

Me istuimme alas mäennyppylälle ja minä selitin hänelle seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta. Öykkäri kyseli tyhmiä ja toisinaan tahallisen loukkaavia kysymyksiä, joihin kaikkiin osasin vastata zen-opettajan viisaudella. Tätä jatkui tuntikaupalla ja hänen vastustuksensa väheni vähenemistään. Kun aurinko oli viimein laskemassa, Öykkäri itki onnesta, jälleen kerran räkä poskella valuen. Hän oli päästänyt kaikesta vihastaan irti ja ymmärtänyt itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan asioita, joita hän oli salannut itseltään kaikki nämä vuodet.

Öykkäri halasi minua. Kyyneleet ja räkä levisivät vasten hartiaani, mutten välittänyt, koska olin hyvä ihminen, enkä halunnut pilata tätä valaistumisen hetkeä uudelta ystävältäni. “Kaikkien pitäisi kuulla, mitä sinulla on sanottavana. Sinun pitäisi tehdä tätä työksesi!” Öykkäri innostui. “Niin minä teenkin. Tämä on minun elämäntehtäväni.” vastasin. “Kiitos! Kiitos meidän kaikkien puolesta!” Öykkäri kuiskasi liikuttuneena. Hän halasi minua vielä kerran, pyyhki rään poskeltaan ja lähti vaeltamaan kohti kaupunkia, valmiina uuteen elämäänsä.

Että sellainen uni! Ihan hävettää omien aivojeni puolesta. Ilmeisesti olen toisinaan salaa suunnilleen niin suuruudenhullu, kuin joskus lavalla vitsailen olevani. Toivottavasti tekin kaikki viisastuitte ja elämänne suunta muuttui ratkaisevasti tämän minun uneni ansiosta. Itselle tästä jäi aika vähän käteen, koska en muun muassa muista lainkaan, mitä ihmettä sanoin tälle uneni Öykkärille.

P.S. Jos tahdotte tulle kuulemaan jotain vähemmän ylevää, mutta helvetin paljon hauskempaa, tulkaa ihmeessä katsomaan minun Huijarisyndrooma-esitykseni: tiketti.fi/tapahtuma/38488