Outo homo

Huomioita

1. Erään suuren suomalaisen kustantamon kanssa on käynnissä aktiivinen keskustelu siitä, että Oudosta homosta tehtäisiin kirja. Tämä on itselle aika jännää! Näytelmiä on tullut kirjoitettua jo melkoinen läjä, mutta kirjaa en ole koskaan edes yrittänyt. Ehkä sen joku tahtoisi lukea ja minusta se olisi hauskaa! Nämä ovat minulle täysin riittäviä syitä kokeilla, miltä Outo homo näyttäisi kirjana.

2. Nyt, kun ensi­-illasta on jo viikko ja sen tuottamasta stressistä toipuminen on alkanut, on ehkä hyvä yrittää pysähtyä hetken aikaa miettimään, mitä tuli tehtyä. Rima oli Oudon homon jälkeen todella korkealla ja kuten olen joskus sanonutkin, yksi minua elämässä eteenpäin ajavista voimista on ehdottomasti halu olla tuottamasta pettymystä kellekään. Miten kirjoittaa esitys, joka ansaitsee olla samassa trilogiassa Oudon homon kanssa? Onneksi rupesin jossain kohtaa hokemaan itselleni, että Pilkkaa jumalaa voi olla hyvä esitys, vaikka siitä ei tulisi Oudon homon kaltaista hittiä. Kunhan itse pystyn seisomaan esitykseni takana, olen tehnyt työni taiteilijana oikein. Kirjoitus ja treenikausi oli poikkeuksellisen stressaava ja intensiivinen. Aihevalintana uskonto, moraali, aikuisuus ja muuttuva zeitgeist olivat niin isoja, että vasta viisi päivää ennen ensi-­iltaa löysin viimein tavan, jolla jutun sai rullaamaan ja joka (Tämä on tärkeää!) oli minulle itselleni hauskaa! Ensi-­illassa yleisö tykkäsi enemmän kuin minä itse ja toiseen esitykseen tein alkuun pieniä muutoksia, jonka jälkeen minäkin tykkäsin. Odotan ensi sunnuntain esitystä innoissani!

Tulkaa ihmeessä katsomaan Pilkkaa jumalaa. Siitä tuli minulle aika tyypillisellä tavalla hauska, kaikessa filosofisuudessaan kevyt ja ilmeisesti aika helposti lähestyttävä esitys. Tahdoin tehdä puheenvuoron, jossa puran uskonnottoman ihmisen maailmankuvaa, elämänvalintoja ja moraalia tavalla, jota uskonnollinenkin ihminen pystyy katsomaan ilman, että kokee minun väheksyvän itseään. Saamieni palautteiden mukaan, onnistuin tässä! Lisääkin palautetta olisi mukava kuulla, eli kertokaa esityksen jo nähneet, mitä ajattelitte!

3. Patriotismi on monella tavalla syvästi vastenmielistä, koska se lähtökohtaisesti erottaa meitä muusta maailmasta. Mutta minusta on ihan hyväksyttävää kerran vuodessa pysähtyä diggailemaan Suomea ihan huolella. Täällä tehdään monta juttua oikein! Meillä on aika toimiva demokratia ja verraten paljon läpinäkyvyyttä politiikassa. Meillä on maailman kärkikastiin kuuluva koulutusjärjestelmä! Ihmiset eivät kuole Suomessa nälkään ja sananvapauttakin on niin paljon, että kaltaiseni rääväsuu saa tehdä taidettaan ilman vankilan uhkaa. Ja monta muuta juttua! Paljon voisi olla paremminkin, mutta siihen voidaan sitten käyttää muut 364 päivää vuodessa, että ensi vuonna juhliminen on sitäkin helpompaa. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

4. Tein eilen ensimmäiset muistiinpanoni vuoden 2014 syksyllä ensi-­iltaan tulevaa, Iholla ­ trilogian viimeistä monologia varten. Ja innostuin siitäkin samantien! Onko tämä huolestuttavaa?

Julkisuudesta

Hei, kaikki!

Tässä on muutama ajatus saamastani julkisuudesta ja siitä, mitä ajattelin sillä tehdä. En oleta kaikkien haluavan lukea tällaista ja tämä tulee olemaan harvinaista näillä sivuillani, mutta tahdoin purkaa ajatuksiani tästä kaikesta jotenkin avoimesti täällä. Elämä on muuttunut pari astetta kiinnostavammaksi sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi minusta 29.8. tämän artikkelin  ja palaute on ensisijaisesti ollut aivan mielettömän positiivista. Vihapostia en ole saanut ja kun olen ymmärtänyt vältellä keskustelupalstoja, sekin paha mieli on tullut vältettyä. Pari yksityisesitystä Oudosta homosta tilattiin saman tien ja koulukiertueeni Outo homo menee kouluun­esityksen sähköposti on ollut tasaisesti tukossa haastattelun ilmestymisestä lähtien. (Pahoittelut kaikille hitaista vastauksista!)

Useampikin projekti on tämän takia nytkähtänyt liikkeelle ja katsotaan, mihin kaikkeen nämä kehittyvät tulevaisuudessa. Ja monet ihmiset ovat lähestyneet minua ihan vain kiittääkseen antamastani haastattelusta ja niistä asioista, joita siinä nostin esille.

Kiinnostavaa on tietenkin ollut se, että nyt olen selvästi ylittänyt taiteellisella työlläni jonkin uutiskynnyksen. Ihan vain se, että Hesari kirjoittaa minusta ja esityksestäni tietenkin kertoo jo siitä, mutta Ruben Stillerin kolumni ja Jori Kempin siihen kirjoittama mainio vastine nostivat tavallaan tämän uudelle tasolle, kun minusta alettiin keskustella mediassa ilman, että olin itse mukana kommentoimassa ollenkaan. Tänäänkin minut ja työni mainittiin Ylellä osana laajempaa keskustelua, johon en osallistunut millään tavalla.

Ja minulla on tähän kaikkeen todella ristiriitainen suhde. Olen alalla, jossa pärjääminen liittyy suoraan siihen, kuinka monet ihmiset tietävät taiteestani ja ovat kiinnostuneita siitä. Tämä kaikki keskustelu on tietenkin ollut siinä mielessä tervetullutta, että pyrin nykyään elättämään itseni taiteellani ja se on entisestään nostanut näkyvyyttäni teatterintekijänä. Ja rehellisyyden nimissä sehän on kivaa, kun lukee tai kuulee itsestään positiivisia asioita julkisuudessa. Se tuntuu hyvältä, vaikka onkin huikaisevan merkityksetöntä oikeisiin ihmiskontakteihin verrattuna.

Samanaikaisesti huomaan, että tämä yksityiselämäni saama julkisuus tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. En ole koskaan tahtonut olla näkyvillä minkään muun kuin työni ja taiteeni kautta. Monet teistä ovat nähneet minut lavalla alasti puhumassa omasta peniksestäni, joten on ehkä hassua väittää, että olen monella tavalla hyvin yksityinen ihminen. Mutta se on totta! En kertoisi yksityiselämästäni esityksissäni niin paljon, ellen olisi miettinyt taiteellisia perusteita tekemisilleni ja sanomisilleni hyvin huolellisesti.

Ja omasta näkökulmastani on niin monen yhteensattuman lopputulos, että juuri Oudosta homosta tuli se esitys, joka mullisti minun elämäni niin syvästi. En ollut koskaan aiemmin tehnyt aivan sen kaltaista esitystä ja tahdoin puskea omia rajojani kirjoittajana ja esiintyjänä. Se, että esitys on omaelämänkerrallinen oli myös uutta ja päätin rohkeasti kokeilla, kuinka iholle uskaltaisin yleisöni päästää. Ja viimeinen vuosi on todistanut, että se oli oikea suunta.

Osaamiseni, minun tarinani ja kulttuurillinen ilmapiiri osuivat kaikki kauniisti yhteen ja nyt olen tässä pisteessä. Tämä on piste, jossa minulla on nyt vähän näkyvyyttä tekijänä. Ei paljoa, mutta enemmän kuin koskaan ennen. Ja se antaa minulle pienen äänitorven, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Yritän varmaankin käyttää sitä tulevaisuudessa yhä enemmän. Tulen jatkossa postaamaan myös jonkin verran muista kuin suoraan taiteeseeni liittyvistä asioista. Tahdon täälläkin puhua asioista, jotka innostavat tai kauhistuttavat minua. En kuvittele sen muuttavan maailmaa, mutta hyvä keskustelu on aina tervetullutta!

Mutta myös taiteellinen työni jatkuu intensiivisesti koko syksyn. Outo homo palaa lavalle reilun viikon päästä ja koulukiertue rullaa koko ajan. Kirjoitan parhaillaan seuraavaa monologiani, jossa pyrin puhumaan asioista, joista viimeksi en uskaltanut ja puskemaan taas omia rajojani kirjoittajana. Esityksen nimi on Pilkkaa jumalaa, se käsittelee penikseni lisäksi monia muitakin aiheita (joista vain yksi on uskonto) ja se tulee ensi-­iltaan marraskuussa. Tervetuloa katsomaan!

Katsotaan, mihin kaikkialle tässä päädytään!

Juuso